Maaliskuuta! Vihdoin ja viimein 1 ½ lasten villatakin jälkeen sain aloitettua pääkallolapaset... siis niistä piti tulla siskolleni sopivat, mutta kapea malli olikin tooosi kapea, joten käyttäjä luultavasti löytyy toisaalta. Mutta hienot ovat! Värit vaan vähäsen kirjavat: pohjalanka vaaleanharmaan sininen, kuviolanka alussa oranssi, sitten sininen ja lopussa vaalean vihreä! Väriä valkeuden keskelle. Meinasin kuitenkin tehdä vielä ne lapaset siskolleni sopivassa koossa, että lankoja ostamaan taas...vaikka aina vannonkin,että ensin kudon vanhat pois...

Heissan! Kävin heittämässä tuossa pienoisen Savon kierroksen talviloman alun kunniaksi ja nyt ennen kuin jatkan kierrostani Hämeen puolelle, tulin tekemään tankkaus/uudelleenpakkaus pysähdyksen ns. kotipesään. Matkailu avartaa niinhän ne sanovat, toivottavasti ei humahda loma matkailun takia ihan hetkessä...

Kaulurikin valmistui jo viime viikolla, mutta kun en saanut kuvaa liitetyksi ja meinasin hermo mennä siinä vaiheessa kun myös teksti katosi, niin annoin olla. Eli teidän täytyy nyt vain kuvitella miltä se isälleni tehty sähkönsininen Novitan ohjeilla 7 veljeksestä toteutettu kauluri näyttää ...

Myös lasten neulehaalarille kuuluu hyvää, ompelen jo kappaleita kiinni, vielä kun saisin ostettua siihen vetoketjun ja ommeltua senkin kiinni, niin voila! Mutta vielä turkoosi, leijonan kuvallinen haalari saa odottaa valmistumistaan.

Mutta tietenkin pitää aloittaa uusi projekti. Sukkiahan on aina kesken, mutta otin nyt rinnalle sellaisen vauvan pitsivillatakin (ja tähän väliin totean, että en todellakaan neulo omiin tarpeisiini, vaan näille lasten vaate ihanuuksille on ihan tyystin toinen osoite). Villatakista tulee sellainen keväisen ruohon vihreä, aivan ihana! Takakappale on jo valmis ja toista etukappaletta olen ehtinyt vähän aloitella... Yllättävän nopeasti näyttää etenevän, mikä on kärsimättömälle ihmiselle sopivaa!

Nyt kuitenkin yritän saada puhtaat pyykkini laskostettua kaappiin ja pakattua kassin uudestaan.. Jos sitä huomenna jaksaisi taas lähteä reissun päälle... Eikä muuten enää ole pakkastakaan hirveitä määriä, jihuu! Kesä tulee!!!

Toista päivää tässä "blogistina", (onko se oikea sana? ), aloitellaan... Eilen tosiaan aloittelin "urani" ja jo tänään ajattelin vähän laajentaa aihealaa, toiseen innostukseeni, nimittäin lukemiseen ja kirjoihin.

Kirjat ovat olleet tärkeä osa elämääni siitä asti, kun 7-vuotiaana opin lukemaan ja sain kirjastokortin. Tässä kohtaa pitäisi nyt Oscar-puheen omaisesti kiittää äitiä (joka vei kirjastoon) ja paikalliskirjaston ihanaa ja asialleen omistautunutta kirjastonhoitajaa.

Olen siis lukenut paljon ja kaikkea romanttisesta lässystä dekkareihin. Suurimpia suosikkikirjailijoitani ovat mm. Kathy Reichs, Tess Gerritsen, Enni Mustonen/Kirsti Manninen, Karin Slaughter, Patricia Cornwell ja Leena Lehtolainen. Lehtolaisen uusin "Minne tytöt kadonneet" on itseasiassa juuri luvussa. Harmittaa joskus kun ei ole tullut kirjoitettua ylös mitä kaikkia kirjoja sitä oikein on lukenut. Luultavasti niillä yhden kirjastoauton täyttäisi.

Mutta ajattelin kuitenkin, että sen lisäksi että kertoilen ja esittelen neuleitani, niin välillä vähän lukemisistanikin kertoilisin... Tuskin on kenelläkään mitään sitä vastaan?

Nyt kuitenkin lenkille, ettei ihan mene viihteen puolelle. Ulkona onneksi vain -18, aamulla kun oli iloiset -23!

Elämäni ensimmäinen blogi on nyt sitten nähnyt päivän valon. Ystäväni yllyttämänä. Ja koska neulominen on niin sydäntäni lähellä, ajattelin jakaa tätä ilosanomaa muillekin.

Innoissani olen siis viimeisimmät pari vuotta neulonut kaikkea lapasista villapaitoihin. Mukaan on mahtunut säärystimiä ja kynsikkäitä, mutta myös koiran tuubipipoja ja koiran villapaitoja.

Tällä hetkelläkin kesken on ainakin kolme eri työtä. Villasukka kertaa kaksi, yksi kauluri ja yksi lasten villahaalari... Kummasti tulee aina aloitettua, mutta täytyy keksiä välillä vaihtelua, ettei kyllästy. Tänään varmaan vielä jatkan kauluria, kun se on vähän niinkuin tilaustyö isälleni... Täytyy kiirehtää, ettei isukin kaula palellu .